Rakastunut

Ylioppilaaksi tultuani opiskelin vuoden eräässä kristillisessä kansanopistossa. Sieltä on vahvimmin jäänyt mieleeni eräs vanhempi uskova sisar, joka vieraili raamattupiirissämme. Rukoillessaan puolestani hän profetoi Joh. 21 luvun sanoin ’ruoki minun karitsoitani – kaitse minun lampaitani – ruoki minun lampaitani’. Muistan mielessäni kieltäneeni häntä sanoen ’tarkoitat kai jotakuta toista’.

Näin hänet vielä toistamiseen, jolloin hän ohjeisti minua: ’Kun katsot aamuisin itseäsi peilistä, kysy (peilikuvaltasi), kenen oma sinä olet.’.

Tänä syksynä minulla on ollut syvä Israel-ikävä. Olen kysellyt, onko se vain Välimeri-ikävää vai kaipaanko oikeasti tuota kuivaa maaperää.

Eilenhän se oli, kun sydämeni sai sanotuksi ’minun Rakkaani on siellä’ ja minua muistutettiin Korkea Veisusta (Laulujen Laulusta).  Avasin raamattuhaulla kyseisen kirjan ja selatessani huomioni kiinnittyi jakeeseen, joka oli ollut aikoinaan sydänjakeeni:


image

Lukiessani huomasin, että jakeen sanat esiintyy Korkea Veisussa kolmesti, aivan kuin Jeesus kysyi Pietarilta (Joh. 21) kolmella tapaa ’Rakastatko sinä minua?’.                                                                                     

Seuraa Sinä minua

Ei vielä kymmenenkään vuotta sitten puhuttu tavisten kokoaikaisesta ’seuraamisesta’; nyt jo teineillä on lukematon määrä ’seuraajia’ somen eri kanavilla. Ilmiö tuo mieleeni jokapäiväisen ristin kantamisen.

Minua puhututtaa ihmisen invaasio jumalallisissa asioissa, jota ilmentää raamatullisten ja pyhien asioiden kopiointi. Uudessa Testamentissa Jeesus kehottaa ihmisiä seuraamaan Häntä ja moni tekikin niin, kunnes jäljellä oli piskuinen, vainottu joukko.

Eilen katsellessani tv7:n erästä Israel-aiheista ohjelmaa pysähdyin kuuntelemaan, kun messiaaninen juutalainen opetti:

’Oletteko valmiita kantamaan ristiänne? Voisitteko te, kristityt, todistaa Israelista omissa maissanne?’

En ollut ajatellut aiemmin, että Jeesuksen ja Israelin tunnustaminen kulkisi käsi kädessä, seurattavina.

”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”

Meillä kristityillä voisi olla opittavaa islaminuskoisilta – rukouksen säännöllisyydessä.

Kuluneen vuoden 2014 tammikuun 15. sain sydämelleni keskipäivän rukoushetken klo 12. Pyhitin sen Suomen ja Israelin kansalle ilman omia tai muiden (esi)rukousaiheita. Tänään koin samoin klo 9 tultuani juoksemasta.

Tule mukaan hetkeksi, kohotetuin tai yhteenliitetyin käsin, polvistuen tai seisten, Hänen kasvojensa eteen.

Rukoilen puolestasi.