Yksi ja ainoa

Epäjumalia ei ole keskuudessamme pelottavina patsaina, joissa on nimilappu: ’Tämä on epäjumala, karta tätä’, vaan usein ne verhoutuu yleisen hyväksynnän saattelemina henkisen kauneuden ja kaipuun  ruumiillistumiksi. Niille annetaan arvo, nimi ja sielu, mutta henkeä niillä ei ole.

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.  Matt. 23:9

Isän halaus

Olen silloin tällöin kuullut puhuttavan Isän rakkaudesta, Isän sylistä ja Isän sydämestä, ja olen vakuuttunut, että he, joille tämä asia on tullut kohti, eivät puhu vain lämpimikseen.

Olin syvästi huolissani, jopa järkyttynyt ja jo väsyksiin asti voimaton, kunnes viime yönä heräsin – Isän halaukseen. Sen jälkeen olen ollut olemassa.

Minulla on päivän vanhan lapsen osa ja asema, minä riitän ja minua rakastetaan. Ehkä tämä korostuu kokemuksena, koska minulla ei ole tällaista muistikuvaa omasta edesmenneestä isästäni. (Hänen syntymäpäivänsä oli muuten 29.7.)

Hän on Isä. Hän järjestää, huolehtii, opettaa ja – rakastaa. Myös minua.

 

image