On soveliasta rukoilla, vaikkemme tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Kaikki ongelmat eivät poistu, ja poistuneiden tilalle voi tulla uusia.
Ihmeistä suurin on uskoontulo, jonka markkina-arvo on sama tänään kuin suunnilleen 2000 vuotta sitten. Siitä ei ole aina soveliasta puhua eikä tiede saa sellaista mielenmuutosta selitetyksi. Niinpä on helpompaa puhua uskoontulleista hurahtaneina.
Uskonnollisuus on hyväksyttävää, joskus jopa suositeltavaa, mutta sillä erotuksella, ettei siinä saa olla mukana henkilökohtaista substanssia. Kyse ei silloin useinkaan ole hengellisestä, vaan sielullisesta, lähinnä tunteen tasolla tapahtuvasta mielen liikutuksesta.
Selkein erotus uskon ja uskonnollisuuden välillä on havaittavissa siinä, kuinka Raamattu toimii vedenjakajana. Ilman Sanan ravintoa elävä uskokin voi hiipua uskonnollisuudeksi, jossa ei ole tilaa Jumalan ihmeelle.
Raamattu puhuu, kuinka Jumalan Henki tekee eläväksi.
