God is good

Mainokset

Ihmeistä suurin

On soveliasta rukoilla, vaikkemme tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Kaikki ongelmat eivät poistu, ja poistuneiden tilalle voi tulla uusia.

Ihmeistä suurin on uskoontulo, jonka markkina-arvo on sama tänään kuin suunnilleen 2000 vuotta sitten. Siitä ei ole aina soveliasta puhua eikä tiede saa sellaista mielenmuutosta selitetyksi. Niinpä on helpompaa puhua uskoontulleista hurahtaneina.

Uskonnollisuus on hyväksyttävää, joskus jopa suositeltavaa, mutta sillä erotuksella, ettei siinä saa olla mukana henkilökohtaista substanssia. Kyse ei silloin useinkaan ole hengellisestä, vaan sielullisesta, lähinnä tunteen tasolla tapahtuvasta mielen liikutuksesta.

Selkein erotus uskon ja uskonnollisuuden välillä on havaittavissa siinä, kuinka Raamattu toimii vedenjakajana. Ilman Sanan ravintoa elävä uskokin voi hiipua uskonnollisuudeksi, jossa ei ole tilaa Jumalan ihmeelle.

Raamattu puhuu, kuinka Jumalan Henki tekee eläväksi.

Armon virta

Lenkillä katseeni kiinnittyi menomatkalla parkissa olleeseen purjeveneeseen rantavedessä. Tullessa samassa kohden menopeli oli vaihtunut wanhan ajan soutuveneeksi, joka siis oli ankkuroituna paikalleen.

En ajatellut asiaa kummemmin, mutta koin selkeästi, kuinka sen tiimoilta sydäntäni puhuteltiin, ei niinkään veneilystä, vaan liikkeelle lähdöstä:

On hetkiä, jolloin on tarpeen pysähtyä paikalleen ja turvata Sanaan perustuvaan ikiaikojen uskoon ja odottaa, kun puetaan voimalla korkeudesta. Vasta silloin on aika lähteä aina sinne asti, minne Jumalan Henki purjetta johdattaa.

En järkeillyt tätä olemaan totta, vaan edellispäivinä olin jo tullut puhutelluksi Jumalan puhdistavasta tulesta. Tänään vasta käsitin, kuinka siihen liittyy Jumalan Hengellä täyttyminen – ’hiljaa tai tuulen lailla’ – ja sitä kautta liikkeelle lähtö.

Tästähän Jeesus puhui (Luuk. 24:49)

Katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.

Mieleeni muistuu kansanopistossa oppimani Siionin virsi 254, 3. säkeistö:

Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä Jeesus, itse perää,
Herra, herää.
Muuten hukkuu haahteni.

Ensirakkaus

”Sallikaa lasten tulla Minun tyköni” voisi yhtä hyvin olla ”Sallikaa vastauskoontulleiden tulla Minun tyköni”, jos ajatellaan, kuinka lapsenomaista on usko, jossa ei ole mukana omaa viisastelua ja järkeilyä.

Onko pidempään uskossa olleen mahdotonta tulla lapsen kaltaiseksi?

On, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

 

 

Oppikaa Minusta

Sain ajatuksen lukea pitkästä aikaa nettiraamattua ja näytölle avautui 1 Tim. 6:18

kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat.

That they do good, that they be rich in good works, ready to distribute, willing to communicate; [willing…: or, sociable]

Olinko lukenut aiemmin väärin? Filminauhan tavoin saatoin kuvitella itseni VT:n ajoista alkaen uhraamassa ja suorittamassa, mutta olinko missannut taivaallisen vuorovaikutuksen?

Jumalan Sanalla on sekä informatiivinen että pedagoginen vaikutus: se on kerroksellista ja avautuu tutkittaessa – Jumalan Hengen tutkiessa meitä.

Keskustelu on parhaimmillaan jakamista ja sitä kautta rakentumista elävinä kivinä.

Yksi jae ei tee temppeliä, mutta voi avata oven käydä sisälle.

 

Rakastunut

Ylioppilaaksi tultuani opiskelin vuoden eräässä kristillisessä kansanopistossa. Sieltä on vahvimmin jäänyt mieleeni eräs vanhempi uskova sisar, joka vieraili raamattupiirissämme. Rukoillessaan puolestani hän profetoi Joh. 21 luvun sanoin ’ruoki minun karitsoitani – kaitse minun lampaitani – ruoki minun lampaitani’. Muistan mielessäni kieltäneeni häntä sanoen ’tarkoitat kai jotakuta toista’.

Näin hänet vielä toistamiseen, jolloin hän ohjeisti minua: ’Kun katsot aamuisin itseäsi peilistä, kysy (peilikuvaltasi), kenen oma sinä olet.’.

Tänä syksynä minulla on ollut syvä Israel-ikävä. Olen kysellyt, onko se vain Välimeri-ikävää vai kaipaanko oikeasti tuota kuivaa maaperää.

Eilenhän se oli, kun sydämeni sai sanotuksi ’minun Rakkaani on siellä’ ja minua muistutettiin Korkea Veisusta (Laulujen Laulusta).  Avasin raamattuhaulla kyseisen kirjan ja selatessani huomioni kiinnittyi jakeeseen, joka oli ollut aikoinaan sydänjakeeni:


image

Lukiessani huomasin, että jakeen sanat esiintyy Korkea Veisussa kolmesti, aivan kuin Jeesus kysyi Pietarilta (Joh. 21) kolmella tapaa ’Rakastatko sinä minua?’.                                                                                     

Päivän sana

Sanotaan, että on yksi sana, joka tuhoaa parisuhteen. Se on ’pitäisi’.

Sanon, että on yksi sana, joka tuhoaa uskovan. Se on ’saako’.

’Saako uskova tehdä sitä, tätä tai tuota’ on kuin tenttaisi Jumalaa ’muistatko luoneesi minut?’.

Room. 9:20

Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?”

Eilen illalla työvuorossa rukoilin (= huokasin) pikkuasiaa ajatellen ’tohtiiko tätä edes rukoilla’, ja vastaus tuli minuutteja myöhemmin. Laitoin konkreettisesti käden suulleni kun olin sanomassa ääneen ’ei voi olla totta!’ ja sensijaan kiitin. Hetkeä myöhemmin ajatukseni täytti lohdulliset sanat:

Sinä voit kysyä minulta ihan kaikkea’.

Kotona muistui mieleeni Jeesuksen sanat Joh. 15:7

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

If you remain in Me, and My words remain in you, whatever you desire you will ask, and it shall happen to you.

 

Ensi-ilta

Kaikissa draamasarjoissa päähenkilö kirjoitetaan jossakin vaiheessa ulos, joko toistaiseksi tai pysyvästi. Elokuvafriikkinä pysähdyin eräänä päivänä ajattelemaan Jeesusta päähenkilönä, joka poistuttuaan palaa  yllättäen ’uudella tuotantokaudella’ takaisin jättäen katsojat ja kuulijat hiljaisiksi.

Tässä käsikirjoituksessa myös sinulla on oma rooli.

 

Seuraa Sinä minua

Ei vielä kymmenenkään vuotta sitten puhuttu tavisten kokoaikaisesta ’seuraamisesta’; nyt jo teineillä on lukematon määrä ’seuraajia’ somen eri kanavilla. Ilmiö tuo mieleeni jokapäiväisen ristin kantamisen.

Minua puhututtaa ihmisen invaasio jumalallisissa asioissa, jota ilmentää raamatullisten ja pyhien asioiden kopiointi. Uudessa Testamentissa Jeesus kehottaa ihmisiä seuraamaan Häntä ja moni tekikin niin, kunnes jäljellä oli piskuinen, vainottu joukko.

Eilen katsellessani tv7:n erästä Israel-aiheista ohjelmaa pysähdyin kuuntelemaan, kun messiaaninen juutalainen opetti:

’Oletteko valmiita kantamaan ristiänne? Voisitteko te, kristityt, todistaa Israelista omissa maissanne?’

En ollut ajatellut aiemmin, että Jeesuksen ja Israelin tunnustaminen kulkisi käsi kädessä, seurattavina.

Hän vastaa

Usein kuulee puhuttavan, että rukousvastauksia olisi kolmea sorttia: kyllä, ei ja odota.

Näitä pohdiskellessani ajattelin, voisiko nämä vastaukset tarkoittaa seuraavaa:

Kyllä – armosta.

Odota – tahtoani.

Ei – parhaaksesi.

Jumalan huone

Miksi se olisi mahdotonta kaikkien kristinuskoon kuuluvien kokoontua yhdessä? Jos on yhtään pelkoa siitä, ettei löydy niin suurta kirkkoa, niin kokoonnutaan useammassa, mutta saman nimilapun alla.

Onko niin, että seurakunnista on tullut salaseuroja omine oppirakennelmineen ja tulkintoineen, vaikka Raamatun Sanan kirjain on kaikille sama?

Omalta osaltani en aio enää vahvistaa tätä eriseuraisuutta, vaan osallistun siellä, missä Jumalan Sanaa pidetään esillä ja annetaan sen vaikuttaa sellaisenaan.

Olkoon tämä se päivä, jolloin ’käännyin’ kristinuskoon.

Usko ei ole uskonto

Katselin D.Pawsonin raamattutuntia, ja tulin syvästi vaikutetuksi, kun hän opetti, että VT:n aikoina Jumala puhui kansalle, kun taas UT:n aikana yksilöille. Hän toi esiin useita (UT:n) raamatunkohtia, joissa Jumalan Sana (Jeesus) vaikuttaa henkilökohtaista uskoa.

En katsonut opetusta kokonaan, mutta ajatuksena tämä jäi rohkaisemaan ja lohduttamaan (Marian tavoin): Minun Jumalani, minun Herrani.

Vasta Jeesus mahdollistaa ’Isä meidän’, niin että Hän on sinun ja minun.

Olkaa rakkaudessa palavat

Tiskatessani sydämelleni puhuttiin tänään kolmesta asiasta, ja ne vahvistettiin kirjoitetulla Sanalla:

Ole kiitollinen,

Kiittäkää joka tilassa. (1 Tess. 5:18)

rakasta

Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa. (1 Kor. 16:14)

äläkä mistään murehdi.

Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen. (1 Piet. 5:7)

 

Yksi ja ainoa

Epäjumalia ei ole keskuudessamme pelottavina patsaina, joissa on nimilappu: ’Tämä on epäjumala, karta tätä’, vaan usein ne verhoutuu yleisen hyväksynnän saattelemina henkisen kauneuden ja kaipuun  ruumiillistumiksi. Niille annetaan arvo, nimi ja sielu, mutta henkeä niillä ei ole.

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.  Matt. 23:9

Kryptattu sapatti

Viikon seitsemäs päivä ei ole muuttunut, se on edelleen lauantai, levon päivä ja kuuluu yhä kristityn viikkoon.

Tässä on enemmän kuin juutalaisuus (adventismi tms.), sillä sapatti asetettiin luomisen yhteydessä, ennen lakeja ja profeettoja:

Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. 1 Moos. 2:2

Jeesus ei kumonnut Vanhan Liiton lakia, vaan täytti sen ja opetti (Matt. 12:8)

Ihmisen Poika on sapatin herra.

image

 

Rakastatko tuomittuna vai armahdettuna?

Tuomion näkökulmasta ihminen vaivaantuu ja piiloutuu, mutta armon vinkkelistä ihminen vapautuu – uskomaan ja rakastamaan.

”Emme ole syntimme.” –Brian Houston     

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.  Room. 8:38,39

Stailattu usko

Myyntikohteet stailataan ennen näyttöä silmälle miellyttäväksi. Asialla ovat alan ammattilaiset ja osaajat, jotka yhdistävät uutta ja vanhaa.

Voimme stailata myös omaa elämäämme näyttämään se hurskassävyiseltä ja hurmahenkiseltä, ja ihmettelemme, miksei se ’myy’.

Ylhäältä stailattu usko pitää sisällään Sanasta tunnistettavia hengellisiä elementtejä, mutta itse asiain olemus jää salaisuudeksi. Se on jumalallista ja vakuuttavaa.

A. Saarisalo puhuu salaisuudesta Matt. 13. luvun käännöksessä:

Raamatussa ”salaisuus” tarkoittaa aikaisemmin kätkettynä ollutta totuutta, joka nyt on jumalallisella tavalla paljastettu, mutta jossa yhä säilyy yliluonnollinen aines. 

Kun Sanan todistus tulee toteen näytetyksi omassa elämässämme, se on suurta armoa. Emme ole siihen mitään itse lisänneet emmekä pois ottaneet. Olemme vain tulleet henkilökohtaisesti opetetuiksi ylhäältä, ja siinä on se harmonia, mitä henkemme halajaa.

Herran päivä

Lepo on komento – hallittu ja ajaksi määritelty. Jos palautumista ei tapahdu, ihmisen kuorma on liian suuri. Otamme elämämme omiin käsiimme.

Ihmisen elämän tarkoitus on löytää lepo sielulleen. Se ei tarkoita uskonnon harjoittamista, mantrojen lausumista tai muutakaan omavoimaista pyhistelyä.

Jeesus Kristus kutsuu ihmistä sellaisenaan opetuslapsekseen.

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.  Matt. 11:28

Aivan samoin kuin paratiisissa Jumala puhalsi elämän hengen luomaansa ihmiseen, myös Jeesus puhalsi Pyhän Hengen opetuslapsiinsa. Puhumme uskoontulosta, uudestisyntymisestä ylhäältä.

Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.  Matt. 11:30

 

 

Kaikkein pyhin

Tänä aamuna sain lupauksen sanan sisimpääni: ’Minä puhdistan sisäpuolen, sinä ulkopuolen.’

Muistui mieleeni Jeesuksen sanat Luuk. 11:40

Eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin? //
Did not he that made that which is without make that which is within also?

Emme voi käydä kaikkeinpyhimpään ilman Hänen puhdistustaan, vaan jäämme esipihaan ihastelemaan omien kättemme tekoja. Meitä kehotetaan panemaan pois kaikki jumalattomuus ja epäpyhä, mutta parannuksen armo tulee yksin Häneltä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Veli Jeesus

image

 

Siinä se oli, silmieni edessä, kuin en olisi koskaan ennen nähnyt näinä 35 vuotena, kun olen saanut Raamattua lukea:

Matt. 12:50 ”Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

Olinhan joskus huokaissut, kun minulla ei ole (biologisia) veljiä, mutta hyväksynyt sen faktana. Mitä tämä ’oivallus’ sitten vaikutti?

Saan kuulua taivaalliseen perheväkeen, ja tämä ajallinen elämäni on paitsi kaipausta Kotiin myös siitä kertomista: Taivaassa on kaikki toisin.

Gal. 2:20  ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

 

Isän halaus

Olen silloin tällöin kuullut puhuttavan Isän rakkaudesta, Isän sylistä ja Isän sydämestä, ja olen vakuuttunut, että he, joille tämä asia on tullut kohti, eivät puhu vain lämpimikseen.

Olin syvästi huolissani, jopa järkyttynyt ja jo väsyksiin asti voimaton, kunnes viime yönä heräsin – Isän halaukseen. Sen jälkeen olen ollut olemassa.

Minulla on päivän vanhan lapsen osa ja asema, minä riitän ja minua rakastetaan. Ehkä tämä korostuu kokemuksena, koska minulla ei ole tällaista muistikuvaa omasta edesmenneestä isästäni. (Hänen syntymäpäivänsä oli muuten 29.7.)

Hän on Isä. Hän järjestää, huolehtii, opettaa ja – rakastaa. Myös minua.

 

image

 

Woi, woi, woi

Median mukaan Amerikassa eletään historiallisia aikoja: koko maassa voi tulla voimaan homoliitot lakimuutoksen jälkeen (kun vain muutamassa osavaltiossa ne eivät vielä ole sallittuja).

Wanhan profetian mukaan tv:ssä esitetään vähän ennen Jeesuksen takaisintuloa avoimesti alastomuutta (TIS, nakudeitit).

Ihmisestä tulee jumalankaltainen: kehon treenaamisesta ja oman elämän esittelystä (fitness, some) tulee uskonnonomaista pakkokäyttäytymistä, mikä ohjaa yhä enemmän ostamista ja myymistä.

Veljillä ja sisarilla on taistelu keskenään, vaikka sota on yhteinen.

 

image

 

Ylhäältä alas

Miten minä kertoisin tämän, etten kuulostaisi sielulliselta, herkkäuskoiselta tai muutoin epäuskottavalta, joka ’jatkuvasti kuulee kaikenlaista’.

Istuessani aamukahville ja avatessani iPadini minua puhuteltiin ylhäältä. Jos minun pitäisi antaa nimi tapahtuneelle, se olisi valkea hetki.

Silmänräpäyksessä hahmotin paljon ’vaikeutta ja raskasta’ ja niiden ikäänkuin sulaessa ja haihtuessa ylös sanottiin ’uudeksi minä teen kaikki.’ Ensihämmästyksen jälkeen tuli valtava ilo ja kiitos, vaikken oikein käsittänyt, mitä tapahtui.

Tuo tuttu raamatunjae kuulosti ensi kertaa lupaukselle. Uskalsin ajatella, että se oli ns. rhema, uskon sana.  Ei vain minulle, vaan itsekullekin elämäksi.

 

Evankeliumin ilta

Sain tulla mummoksi parisen viikkoa sitten, ja nähtävästi olen tulossa myös vanhaksi, kun alan muistella entisiä…

Eräs osuvimpia saarnoja, joita olen kuullut, on erään pastorin kommentti: ”Meitä ei ole pelastettu tuijottamaan edessä istuvan niskakarvoja.” Aamen.

28.10. 2007 sunnuntai-aamuna näin näyn, joka oli hetken kirkas, mutta hetken kuluttua ’linnut tuli ja söi siemenen’. Kirjoitin hetken ylös, mutta muistan sen edelleen. Myös epäilyni.

Oli sali, jossa istuttiin istuimilla, jotka oli asetettu kuin enkelinsiivin. Siellä puhuttiin rakkaudesta. Ja se oli ’evankeliumin ilta’.

En pystynyt mitään tuohon lisäämään, kun näky valtasi minut sellaisenaan, vaikka se oli hetkenä niin lyhyt. Jaoin tuon hetken seurakunnan kesken ja keskustelimme evankeliumin illasta. Arjen tullen rukoilin vahvistusta, ja sain merkillisen vastauksen: ’Asia vahvistetaan Kanadassa asuvan kummisetäsi kautta.’ Jäin hiljaa; 25 vuoteen en ollut ollut tekemisissä hänen kanssaan.

Seuraavana keskiviikkona päiväkeskuksen seuroihin tuli vieraaksi pastori Markku Suokonautio, ja koska väkeä oli paljon, jäin työntekijänä eteiseen. Ensimmäiseksi MS kysyi, onko täällä ketään, jolla on Kanadassa sukulaisia? Nostin käteni ihan ylös asti.

Suunnittelimme yhteiskristillisesti ’evankeliumin illan’ ja minun osani oli varata ns. yleinen tila. Vain yksi koulu oli vapaana liikuntatiloista tuona iltana, joulukuun alussa. Kävimme katsomassa tilaa, ja omassa mielessäni jäin hiljaa, kun salissa esiintymislava oli salin vaakasuuntaisella sivulla. Näin jo tuolit mahtuvan kuin siivin asetetut.

Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:35

 

image

 

Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista

Jumalan sanat ovat selkeitä ja Hänen puheensa ajatuksiimme on lohdullista ja rohkaisevaa. Kyse voi olla henkilökohtaisesta tai yleisestä ilmoituksesta, jotka ovat koeteltavissa niinkuin kulta, jonka käsitettävissä oleva arvo perustuu mittaukseen.

Tulin syvästi lohdutetuksi, kun sydämelleni laskettiin ajatus, miksi Jeesuksen tarvitsi Jumalana tulla ihmiseksi: että Hän voisi auttaa ihmistä tämän hetken, menneiden ja tulevien asioiden kassa.

Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Ilm. 1:8

Kreikankielinen Uusi Testamentti käyttää siis ilmaisua ’alfa ja omega’ (o:n ollessa kreikassa viimeinen kirjain), kun taas hepreankielinen UT  ilmaisee saman kohdan ’alef ja tav’ (t:n ollessa hepreassa viimeinen kirjain). On kirjoitettu, että ’tav’-kirjaimen eräs kirjoitusmuoto olisi risti.

 

image

 

Kahden kirjan kansalainen

Olin hereillä aamuyöstä, ja ehkä hiukan rukoilin – selkeyttä ja Jumalan näkökulmaa asioihin.

Silti yllätyin, kun siinä hetkessä eteeni aivan kuin asetettiin kaksi kirjaa: toinen avoinna ja toinen suljettuna.

Avoin kirja tulvi uutisia, mainoksia, tietoa, onnettomuuksia, rikoksia, ahdistusta yms. Kirjan nimi oli ’media’ ja se on aina lähellä ja pitää sinut tietoisena kaikesta uudesta.

Suljetun kirjan jouduin avaamaan, ja siinä oli se, mitä usein etsitään ’mediasta’: ymmärrys, viisaus, totuus, terveys ja monet muut aarteet. Vaikka tiesin kirjan pyhäksi Raamatuksi, yllätyin.

Siinä hetkessä oli paljon Jumalan rakkautta, yli oman tarpeen. Ei tarvinnut pelätä, ettei se riittäisi. Niinkuin Raamattu lyhyesti toteaa: ’Pelkoa ei rakkaudessa ole.’

Tänään vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivää.

Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.  Apt. 1:8

#Jeesus

Twiitit ovat kuin lyhyitä rukouksia.

Yhden ihmisen uskoontulo on päivän kohokohta taivaassa.

#synnin #palkka on #kuolema, mutta #Jumalan #armolahja on #iankaikkinen #elämä #Kristuksessa #Jeesuksessa, meidän #Herrassamme.

Julistakaa katoilta

OMG, kuinka kristillinen tv-kanava ei sovi kristityn pirtaan.

image

Valokuva Jeesuksesta

Viime syksynä tutustuin hiukan juutalaisuuteen oleillessani Israelissa ja tänä keväänä Thaimaan reissulla kurkistin buddhalaisuuteen. Toki turistialueilla vieraat uskonnot näyttäytyvät lähinnä eksoottisina ja kuvauksellisina, mikä osaltaan voi saada monen kokeilemaan niitä.

Mitä hävettävää kristinuskossa on? Onko hienompaa kertoa olevansa valaistunut kuin uskoontullut?

Miksi Jeesuksen ristinkuolema ei käy pelastukseksi ja elämäksi?

Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmiselle annettu toista nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.Apt. 4:12

 

image

 

Pro Pirkko ja muut

Oletko mukana ristiinnaulitsemassa heitä, jotka rohkenevat julistaa Jumalan Sanaa niinkuin on kirjoitettu?

Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Matt. 10:24

Mukana rukouksessa Pirkon puolesta, että evankeliumin työ saisi jatkua.

 

image

 

Rauhan maa

Päiväkirjastani löytyi vuosien takaa merkintä unesta, joka pysäytti.

”Olin saanut tehtäväkseni sammuttaa valot ja lähteä viimeisenä huoneesta. Poistuessani näin vasemmalla puolella olevan huoneen oven alta kajastusta, ja avasin oven. Siellä oli pyykkinaru, jossa kuivui suomenlippuja. Ääriviivojen ja ristien perusteella laskin niitä olevan neljä, ja ne olivat kovin ryppyisiä.”

Herätessäni ihmettelin kahta asiaa: kuinka huoneessani on niin kirkasta ja kuinka liput voivat olla ryppyisiä.

 

image

 

Pyhä, pyhä, pyhä

Olin huhtikuussa 2014 seurakuntani rukouskokouksessa, ja minulla oli yksi rukousaihe sisimmässäni. Se ei liittynyt itseeni, eli se oli esirukousaihe.

Yhteisen rukouksen jatkuessa nostin katseeni seurakuntasalin isoon ristiin ja jouduin kohtsillään hurmoksiin. Se oli minulle, entiselle körttiläiselle,  jokseenkin uutta tai ainakin odottamatonta.

Minut puettiin kuin pehmeään villaan, ja koin oloni hyvin turvalliseksi. Sitten aloin soperrella kuiskaten vierasta kieltä, kunnes huomasin julistavani sitä kovaa sellaisella auktoriteetilla, jossa ei tullut mieleeni ’mitähän ne muut ajattelevat’. Puheeni jatkuessa minut valtasi syvä liikutus, sillä hetki oli yksinkertaisesti pyhä. Painoin pääni alas ja olisin halunnut heittäytyä maahan, kunnes aloin puhua suomeksi selitystä, joka oli kovin lyhyt: ’siunaa pientä laumaasi’.

Näin ikäänkuin helmillä koristellun väylän, joka nousi ylös. En voinut pidättää itkuani, ja vapisin siksikin, kun koin, että minuun tuli voimaa. Sain tiedostaa, että jos koskisin johonkuhun, hän kaatuisi. Tai parantuisi. Tai uskoisi.

 

”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”

Meillä kristityillä voisi olla opittavaa islaminuskoisilta – rukouksen säännöllisyydessä.

Kuluneen vuoden 2014 tammikuun 15. sain sydämelleni keskipäivän rukoushetken klo 12. Pyhitin sen Suomen ja Israelin kansalle ilman omia tai muiden (esi)rukousaiheita. Tänään koin samoin klo 9 tultuani juoksemasta.

Tule mukaan hetkeksi, kohotetuin tai yhteenliitetyin käsin, polvistuen tai seisten, Hänen kasvojensa eteen.

Rukoilen puolestasi.

 

 

 

 

 

 

Menkää pois

You call me Master, and Obey me not.
You call me Light, and See me not.
You call me the Way, and Walk me not.
You call me Life, and Desire me not.
You call me Wise, and Follow me not.
You call me Fair, and Love me not.
You call me Rich, and Ask me not.
You call me Eternal, and Seek me not.
You call me Gracious, and Trust me not.
You call me Noble, and Serve me not.
You call me Mighty, and Honor me not.
You call me Just, and Fear me not.
If I condemn you, Blame me not.

– Unknown

image

Riittääkö evankeliumi?

Ainakaan Raamatun aikoina se ei riittänyt varkaille, valehtelijoille, avionrikkojille tai surmaajille.

Paitsi Jeesus.

Ja tuon ihmiselle annetun nimen tähden tulee jokainen Häneen uskova paitsi häpäistyksi ja vainotuksi myös tuntemaan sen voiman, joka annetaan ylhäältä.

Se on evankeliumia.

 

Koetellaan kaikki ja pidetään se, mikä hyvää on

Olen monessa asiassa myöhäsyntyinen. Siinä, missä kristitty siunaa Israelia, olin kaksi vuosikymmentä hiljaa, kun en käsittänyt, mitä se tarkoitti. Kymmenisen vuotta sitten tuo asia avattiin omalle sydämelleni eikä sitä voi sieltä pois ottaa.

Näin viime marraskuussa (2013) netissä nimen David Herzog enkä kiinnittänyt asiaan huomiota. Miksi olisin? Monella oli mielipide, mutta itselläni ei vieläkään. Tilasin saatavilla olevat suomeksi käännetyt kaksi kirjaansa, katselin hänen joulukuun Suomen tilaisuudet Tv7:lta, ja tulin siunatuksi. Tätä lisää.

Kyse ei ole henkilöstä – hänestä, sinusta tai minusta, vaan tämän ajan kristityistä. Vaikka meillä on reilun kahdentuhannen vuoden ajalta kirjattua tietoa alkaen Jeesuksen syntymästä, olemme saman taivaan alla samassa tilanteessa Itämaan tietäjien kanssa ’Menkää ja tiedustelkaa’.

Minua siunaa, että Suomen Siionissa on kristittyjä, jotka toivottavat DH:n tervetulleeksi – yhtenä meistä. Jätetään loput Jumalalle.

ihmeidenaika